Kaikki on vakuutettu.Paitsi ne kaksi, joiden palkoilla kaikki maksetaan.

Tuttu tilanne: kaksi vanhempaa, lapsia, lainaa satoja tuhansia. Omaisuus vakuutettu kattavasti, lapsilla sairauskuluvakuutukset.

Vanhemmilla ei mitään.

Perhe olettaa, että kaikki on kunnossa. Helpointa olisi nyökätä ja ottaa kopio olemassa olevasta.

Paperit eivät kuitenkaan näytä sitä, mikä pöydän ääressä on ilmeistä: suurin turvaamaton riski on ne kaksi ihmistä, joiden palkoilla kaikki pyörii.

Jos toinen palkka jää pois kuukausiksi, kulut eivät todennäköisesti pienene samaa tahtia. Kaikki siirtyy yhden tulon varaan, ja se tulo on mitoitettu muuhun kuin kantamaan koko taloutta.

Asetelma käännetään.

Autoihin kevyemmät turvat. Kodin omavastuut vastaamaan todellista riskiä. Lapsille tapaturmaturvat; maailman rakkaimmat, mutta talous ei pyöri heidän tulojensa varassa.

Ja vapautuneet eurot: vanhempiin. Sairauskuluvakuutus suppean työterveyden jatkoksi, sairausajan turva pitkän poissaolon varalle, henkivakuutus sitä isointa silmällä pitäen.

Kysymys ei ollut siitä, paljonko vakuutuksiin menee. Kysymys oli, missä ne eurot ovat.

Ensin ihmiset, joiden varassa talous on. Sitten kaikki muu.